Heipsan vaan taas kaikille!
Siinähän tuo viikonloppu hurahti, valkeakoskella siskon pojan syntymäpäivillä :)
Oli oikein ihana reissu, näki siskoja taas pitkästä aikaa ja aina näkee kun Paavo on kasvanu ihan hirveesti :D Ostin hälle cittarista ison kirahvi pehmolelun... tykkäsi oikein kovasti. ^^
Sunnuntai meni mukavasti äidin kanssa kuopiossa pyöriskellen ja tuli sitä käytyä pitsallakin 0:)
Tuntuu vähän et viime viikon treenaminen meni ihan reisille, motivaatio pomppii laidasta toiseen ja kaikista vaikeinta on sinne salille lähteminen, oishan se parasta jos asuisi jonkun kanssa saman katon alla että toinen tsemppaisi lähtemään, täällä sitä itsekseen vaan keksii tekosyitä olla lähtemättä.. ja sitten kun kaikki kyselee ootko käyny nii sitä sortuu juksaamaan että "kyllä juu oon käyny.."
vaikka eihän siinä huijaa kuin itseään.
Mieliala on muutenkin ollu aika alhaalla tässä jo jonkin aikaa, raha-asiat huolettaa, miten käy joulun jälkeen? Onko töitä, eikö oo? Jääkö ihan puille paljaille makaamaan? Millä tolalla oma parisuhde on? Niin paljon mietittävää ja niin helposti alkaa stressaamaan kaikesta.
Kerron vähän eilisestä..
Eilisen olisin voinut jättää elämättä ja hypätä suoraan sunnuntaista tähän päivään. Eilen oli vaapata koulusta, koska opinnäytetyöt ovat osa saaneet valmiiksi joten nyt vain odotetaan ensi maanantaita kun päästään esittelemään ne.
Jo heti aamusta tuntui että tästä päivästä ei tule varsin mitään, viikonloppuna oli alkanut ärsyttämään eräät asiat parisuhteessa joten alkoivat heijastamaan sitten maanantai päivään. Heräilin aamusta vähän väliä viestin merkkiääneen. No tämä ei minua haitannut, oikeastaan minusta on oikein mukava herätä jos vain herätys tulee oikealta taholta eli vaikka poikaystävältä. Heräsin lopulta joskus puolen päivän aikaan n. klo 12:oo. Kirjaimellisesti koko päivä klo. 16 asti makasin vain sängyssä ja katoin telkkaria, sitäkään ei jaksanut seurata läheskään taukoamatta, vaan ajatukset lähtivät juoksentelemaan millon mihinkin, tuli pieniä itkukohtauksia vähän väliä, neljältä sain itseni tekemään ruokaa, pasta carbonaraa, siinä ei kauaa mene, kannoin ruuan sänkyyn ja loppu ilta meni siellä, oikeastaan hetkellisesti kävin keittiössä istumassa ihan vain tuijotellen ulos. Pimeässä huoneessa jossa vain katuvalot paistaa ikkunasta sisään ja jouluvalot valaisee pimeetä huonetta.
Itsellä tunne oli varsin tyhjä, en osaa kuvailla sitä tunnetta, mutta hyvin kevyt, tyhjä olo. Tuntu kuin halu tehdä mitään ois kadonnut. Olisi tehnyt mieli tuottaa itselle mahollisiman iso pettymys ja käydä hakemassa viereisestä kaupausta kauheesti kaikkea mässytettävää, ongelma oli vain siinä ettei niistä herkuista tullut enää sitä nautintoa toiseksi halu tehdä mitään oli hävinny ihan kokonaan, siis en saanut normi vaatteitakaan päälleni joten viruin yöpaidassa kooooko päivän.
Ei tehnyt mieli jutella, mutta olisi tehnyt mieli purkaa omia ajatuksiaan ja saada edes joltain vastauksia niihin. Tuntuu vaan että vastauksia ei saa mistään mihinkään..
Kohta lähden salille, siellä odottaa taas henkilökohtainen rääkkääjäni, :D no ei, välillä alkaa kaduttamaan että hankin personal trainerin, mutta sekin vain rahan takia, mutta oon huomannu niillä parilla kerralla mitä olen käynyt että kyllä se vaan mun omaksi parhaaksi on, on niin paljon asioita mitkä olisin tehnyt aivan väärin eikä tästä kuntosali harrastuksesta olisi välttämättä ollut mitään hyötyä minulle päin vastoin, opinpahan nyt treenaamaan oikein :) motivaatiotakin näiltä kerroilta saa.
Ens viikoksi vois ottaa itselleen kaksi aikaa.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa!! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti