Reilu viikko paossa omalta kämpältä, ja voisko fiilikset olla enää sekavammat? Mä oon käyny jo pari vaihetta tässä viikon aikana tän tunne myllyn kanssa, ja itselleni uudessa tilanteessa tuntuu etteikö milloinkaan riitä! Alussa oli surullinen ja mietti et miks näin kävi, kaikki mitä yhdessä koettiin vyöry flashbackinä mieleen ja vyöryy edelleen.. ihan normaalia sitä osasinkin odottaa.. mutta sitten alko jossittelu "jos olisin tehny näin.." "jos vaan oisin puhunu aiemmin" "jos vaan se toinen olisi tehnyt jotain aiemmin" ehkä oltaisiin vielä... ehkä ei...
Tuntuu ettei osaa antaa armoa itselleen, ja väkisinkin miettii että jos syy olikin minussa... totta kai mutta syy oli meissä molemmissa, ja taas jossitellaan "jos olisin voinut tehdä jotain toisin?"
Kolmantena alko suututtaa tai jopa vituttamaan illan pikku tunteina, sekin kuulemma kuuluu
asiaan, mitä vielä, samaan aikaan mietin iltasin että mitä olisin voinut vielä sanoa, olisiko joku niistä
asioista mikä jäi sanomatta muuttanut kaiken?
Ei ehkä olisi, ja kuitenkin loppujen lopuksi, niin kuin kaikki sanoo ehkä se oli hyvä näin, näin kuului tapahtua...
Kaikein eniten mietin tässä, miten paljon mä menetin Tommin lisäksi...
Jollain hetkellä ei tunnu niin pahalle, tänä aamuna päätin etten jää kotiin makaamaan, tiiän miten siinä muuten käy. Ne hetket kun viettää ystävien kanssa, lohduttaa ja helpottaa tosi paljon, tuntuu hyvältä kuunnella järkipuhetta kun tuntuu ettei sitä omasta suusta voi uskoa... niinä hetkinä itsekin tajuaa, että elämä jatkuu..
Mutta sitten yksin jäädessä taas miettii, että uskooko sitä itsekään, kuulostaako tutulta?
Nyt kun yksin istuskelen ja mietin niin kyllä mä oon sitä mieltä että tää elämä kyllä alkaa voittamaan pikku hiljaa, mun vaan pitää pitää itseni nyt liikkeellä ja keksiä tekemistä!
Huomen aamuna odottaa kauan kauhisteltu BodyPump... sain itseäni niskasta kiinni ja pakottaudun kokeilemaan jotain uutta!
Voin rohkeasti myös myöntää ettei ensimmäisen kuukauden vesihaaste ole käynnistynyt kovin hyvin mutta tästä jatketaan parhaimpiin tuloksiin.
Loppu viikon vietin savonlinnassa siskon hoivissa! Joka lähti myös personal trainer rinkiin ja päätti hankkia itselleen paremmat elämän tavat!! Hyvä me!!
Tiedänhän minä että ihmisen tulisi syödä vähintään 3,5 h välein, mutta ihan suoraan sanottuna ajatus oikeasti suorastaan ahdistaa, mutta samaan aikaan tiedän miten helpommin munkin paino putoaisi jos söisin ja joisin säännöllisesti. Siksi huomenna pakottaudun kauppaan tekemään järkevämpiä valintoja! Jos haluaa saada väh. 10 kg sanotaan elokuuhun mennessä pois, niin on aloitettava opettelemaan uusia elämän tapoja!!
Kyllä sieltä itsensä sisältä löytää sen kipinän kun vähän jaksaa kaivella ja etsiä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti